Jo surullisen(?)kuuluisa koneenhoitajakurssi pääsi vihdoin näkemään höyrykoneen eräänä lokakuisena viikonloppuna. Tästä ei ehkä niinkään kiitos kurssia järjestäneelle taholle, vaan enemminkin S/S Armaksen varustamolle.
Matka Porvoosta Helsinkiin oli tuulinen, mutta yllättävän aurinkoinen. Meren noussut pinta meinasi viedä halot mukanaan, mutta nyt ne vei laiva. Hyvä niin. Armaksen laajennettu komento tarjosi mukavan suojan tuulelta ja kaikelta älykkäältä aktiviteetilta. Keskioluttakin oli.
Kalasatamassa kurssi vapautettiin. Tosiharrastajat alkoivat valmistelemaan Tornator II:n siirtoa. Ja osa porukasta lähti alkoon. Siis me.
Tullessamme takaisin oli Torna saatu siirretyä jo itäväylän ali (väliin taisi jäädä jopa senttejä). Ristikkäiset hinausköydet kiinnitettyä Armas lähti hiljaa, todella hiljaa, ko
hti Suomenlinnaa. Helsinki näytti kauniilta tummuvassa illassa. Höyrylaivat vielä kauniimmilta. Harmittavaa oli, että minä ja lonkerot olimme eri laivoissa. Onneksi oli yhteysvene.Lisää tarinoita kuulemma tulevassa Korsteenissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti