keskiviikko 28. toukokuuta 2008

Talkoot takana - seuraavat suunnitelmissa

Reippaat kiitokset osallistujille! Hommia ja huonoa huumoria kuultiin Lotjasaaressa aikaisesta perjantaista myöhäiseen sunnuntaihin. Aivan upeaa!

Seuraava coitos voi olla edessä jo tulevana viikonloppuna. Siitä lisää mahdollisimman pian.

Josko tähän listailisi tehtyjä töitä, noin niinkuin muistilistan muodossa (lisäilkää tähän tai kommentteihin puuttuvat jutut):

  • Reelingin (laivassa kannen yläpuolinen laita, kyljen jatke) sisäpuolen tukitolpat saatiin maalattua mustaksi.
  • Pollarit (pylväs tai tolppa aluksen kannella köysien kiinnittämistä varten), pollariaukkojen reunat ja taavetit (aluksen partaalla oleva kiertyvä nostokurki veneiden, ankkureiden yms. nostamiseksi alukseen ja sieltä pois) maalattiin mustiksi.
  • Istumakorkuinen kappi saatiin maalattua keltaiseksi perän osalta, tässä ei pohjamaalattu. Tämä jäi kesken niin, että 2/3 on vielä maalaamatta.
  • Halkoboksien kannet (molemmat), ritilät ja kehykset maalattiin mustiksi, ritilät ja sisemmät kannet vain pohjamaalilla. Myös keula- ja perätankin (aivan laivan keulassa/perässä sijaitseva painolastitankki, jotka täytettiin työkäytössä vedellä laivan paaluvetotehon parantamiseksi - nykyään varsinkin keulatankki täysin turhaa tilaa, ideoita?) kannet pohjamaalattiin.
  • Konehuoneen skailetti (eng. skylight, valoarkku, kattoon tehty korokeikkuna) irroitettiin katkaisemalla kiinniruostuneet pultit sisäpuolelta ja sen jälkeen työntämällä rakennelma hydraulisella tunkilla irti. Irroittaminen ei ollut ihan yksinkertainen homma kaiken vanhan maalin, tiivisteiden ja ruosteen pitäessä sitä aika tiukasti paikallaan. Skailetti laskettiin maahan pois laivasta taavettien avulla. Mielenkiintoinen operaatio sekin. Skailetti on jo monta vuotta vuotanut liitoskohdistaan ja puhki ruostuneista kohdista vettä konehuoneeseen ja varsinkin koneen päälle, joten se on nyt paikattava ja kunnostettava. Tämä odottaa Anttolassa vielä tekijöitä.
  • Konehuoneen seinistä raavittiin maali pois ja aloitettiin valkoista pohjamaalausta. Tämä jäi vielä kesken.
  • Laivan pohja tarkastettiin ulkoisesti itse. Styyrpuurin (laivan oikea puoli perästä katsottuna) puolelle ruostetta oli kerääntynyt huomattavasti enemmän. Telakka hiekkapuhaltaa ja maalaa laivan vesirajaan asti epoksipohjaisella maalilla.
  • Lauhduttajan pohjaventtiili (jonka kautta pumpataan lauhduttajaan vettä koneen käydessä, sijaitsee perässä, jotta laivalla voisi ajaa myös jäissä) avattiin ja venttiilille sekä tiivisteille tehtiin ulkoinen tarkastus. Venttiilin jääkaivon ritilä oli ruostunut puhki ja se leikattiin irti. Telakka hitsaa siihen uuden ritilän. Myös muut pohjaventtiilien ritilät ja kattilan ulospuhallusaukko tarkastettiin ulkoisesti laivan ulkopuolelta.
  • Vessan toimintaa tutkittiin ja erilaisia paikkavaihtoehtoja mietittiin. Keulatankki todettiin liian pieneksi. Vaihtoehdoiksi jäi vessan pitäminen nykyisellä paikallaan tai siirtäminen perähyttiin/perätankkiin. Nykyisen vessan toimivuutta parantaisi huomattavasti tiivisteen vaihto istuimessa sekä mahdollisesti letkujen vaihto.
  • Messinkiä kiillotettiin komentosillalla. Työsarkaa jäi vielä riittävästi.
  • Koneen voitelujärjestelmän läpi valutettiin valopetroolia niin pitkään, että tukokset pikkuhiljaa avautuivat. Samalla piirrettiin muistipiirros siitä, että mikä voitelukanava(putki) johtaa mihinkin kohtaan koneessa.

  • Koneen rungon puhdistaminen tulevaa maalausta ajatellen. Samoin yleistä siivousta konehuoneessa vuoden varustamo titteli silmissä kiiltäen. Regatta-asuja odotellessa.

perjantai 23. toukokuuta 2008

Ylhäällä ollaan




Laiva on saatu kuivalle maalle, kuten hieman suttuisesta kuvasta tarkkaavaiset havaitsevat.

Vielä vessasta vähäsen

Tuossa alkuyön tunteina tuli käytyä mielessä läpi montaa keskustelua. Sitä säiliön siirtoa voisi kyllä sittenkin harkita. Siihen kattilan päätyyn. Saisi rakennettua vetävämmän systeemin. Joku tietävä suositteli Gustavsbergin ratkaisua. Tais mennä mainoksen puolelle.

Tai entäs jos sen virittäisi sinne perähyttiin/perätankkiin. Niinhän se monessa lasikuituveneessäkin on. Näin saisi kansirakenteisiin komeasti keittiön/ruokasalin/salongin. Ja voisi jättää varustamon hytin olemattomalle käytölle. Jee. E.

PS. Väittivät maikkarilla Kimin (ei Hacklin) ostaneen sen S/S Delphinen, jota kurssillakin fiilisteltiin lounaan aikana. Kimi tosin puhui purjeveneestä ja toimittaja sitten kaikesta muusta.

torstai 22. toukokuuta 2008

Sana viikonvaihteeksi

Kun toukokuun alussa jätimme laivan Anttolan Lotjasaareen, piti sen nousta telakkaan seuraavan viikon aikana ja töidenkin alkaa. No ei tullut takkia, tuli rukkaset. Eikä niitäkään.

Silloin tullessamme Anttolaan kävi Suomen toiseksi paras laivapuuseppä katsomassa laivaa rannalta. Komia oli kauluspaita ja referenssit olivat kunnossa. "Miekii tota Ollii olisin kyl tekemäs, mut en mie sit viitti, ku siin on niit.. tiiätkö, ..kele?". Laivaan asti ei päästy, kun jaloissa oli vähän jäykkyyttä. Sovittiin kuitenkin, että sitten, kun laiva on ylhäällä, niin.. No, tän viikon paljastusuutisiin kuuluu se, että ei ole enää puuseppää. Ei pysty.

Soittelin tänään läpi kaikki edes puoliksi mahdolliset ja aika heikolta (toki odotettavasti) näyttää. Tämän kesän aikana on tekijän saaminen täysin mahdotonta. Muutaman koukun jätin vielä veteen, ihmeitä odotellen. Tällä tiedolla laivan saaminen Helsinkiin, ja sitä kautta erään tutun venepuusepän työlistalle, tuntuu entistä houkuttelevammalta.

Viikon hyviin uutisiin kuuluu, että työtä laivan kunnostuksen suhteen riittää.

Kävimme maali- ja rautakaupassa tällä palstalla S/S Laurina esiintyvän mystisen henkilön kanssa. Rahaa saatiin menemään neljättä sataa euroa. Enää puuttuvat tekijät. Mutta niitähän tuleva viikonloppu on täynnä, joten ei hätää.

Kovasti mainostettujen konehuoneprojektien lisäksi myös vanhat tutut vessa- ja jääkaappiratkaisut odottavat toimeen tarttumista. Ja näiden lisäksi on tiedossa normaalia maalausta, siivousta, jne. Hyvältä vaikuttaa, jos näistä tykkää. Ja kukapa ei tykkäisi. Kyllähän maalaaminen on, kuin lonkeroa joisi. Kun vaan muistaisi myös maalata.



PS. Laiva nousi telakkaan eilen. Tai näin ainakin on väitetty, muutaman hetken päästä voinemme varmistua tämän väitteen todenperäisyydestä.

Tunteiden Rakotulkki

Kuten jo aiemmin tuli todettua, Puumalassa on paljon uutta. Tai ainakin uudistettu Satama Café. Mutta on siellä jotain vanhaakin, nimittäin "uusi" Hovi, (ex-Virranhovi, Tiikerihai, jne.)

Klassikkoreissuista klassisin juontui mieleheni katsoessa ko. ravitsemusliikkeen kesätarjontaa osoitteessa http://www.sky-bar.fi/hoviohjelma.html


HOVIN OHJELMA KESÄ 2008
KE klo 20-02 ISO K:n karaokea, vapaa pääsy



LA 17.5.. klo 22-03 Huikon veljekset
LA 24.5.. klo 22-03 Marko Karvonen & Ramona
LA 31.5. klo 22-03 MEIJU SUVAS
LA 7.6. klo 22-03 P.O.R.N. pop& rock
LA 14.6. klo 22-03 Jade & Copter´s trio
PE 20.6. klo 24 HEIDI KYRÖ SHOW
LA 21.6. klo 22-03 Reginan Vangit
LA 28.6. klo 22-03 JANNE HURME
LA 5.7. klo 22-03 OSMOS COSMOS
LA 12.7. klo 22-03 TAUSKI
LA 19.7. klo 22-03 Avalon tanssiorkesteri

keskiviikkoisin klo 20-02 KARAOKE

Yleisö: "Jee, hyvä Janne Tulkki!!! Soita Kirje!"
J.Hurme: "Kirje ei tuu ainakaan tuntiin."

torstai 15. toukokuuta 2008

Talleilta taas

Pääsin vihdoinkin taas käymään veturitalleilla ihmettelemässä. Siellähän Esko oli taas työn touhussa. Rikkimenneen vakuumimittarin osalta tuli valitteluja. Ovat harvinaisia sellaiset. Korjauskaan ei ole mistään helpoimmasta päästä, joten nyt kaivataan tietoa mittarikorjaamosta joka asian hoitasi. Ei ainakaan google minulle sitä osannut kertoa...

Ihmettelimme myös tiivisteitä ja puhuin pohjaventtiilistä. Kaikenlaisia kommentteja tuli.

Vesipumpun korjaaminen ei Kimmon mielestä ole isojuttu. Uudet tiivisteet vain... siis Kimmo arvioi tilannetta kuvauksen perusteella.

P.S. http://www.jibjab.com/view/162011

torstai 8. toukokuuta 2008

Vappuna ajoissa

Wappu meni, ja syntymäpäivä alkoi rattoisasti istahtamalla n.klo. 8.15 BMW:n kivikovalle takapenkille. Sotungin perukoilta löytyi matkaan invertteri, ja rattoisan skärgårdssvenskan säestämänä siirryimme kohden Saimaan lukkoa, Savonlinnaa. Perille saavuttaessa ei vastassa ollut minkäänlaisia yllätyksiä, jos rannalla vaikuttanutta suurta halkomäärää ei lasketa. Klasun lehtikuusethan ne siinä vain tukkivat kaikki paikat. Ruutia...

Ensimmäinen kriittinen tekijä ajoon lähtöä valmisteltaessa oli siis aiemminkin käsitelty nokikaapin saranan vaihto. Työntekoa oli suunniteltu kuukausia, milloin uhmakkaammin, milloin valmistellen osia ja milloin lähinnä polemisoiden aiheesta ja sen vierestä. Lähtökohdat, työvaiheet ja lopputulos selvinnevät seuraavasta kuvista.









We work hard, we play hard!



Onnistumisen oltua itsestäänselvyys, pääsimme itse ajokuntoonlaittoon. Ensimmäisenä piti saada kattilaan vettä, että pääsis lämmittämään. Kaikki menikin ihan mukavasti, kunnes havaittiin, ettei mutaluukkuun ole uutta tiivistettä. Olisi kuulemma pitänyt tietää, että levytiivistettä ei voi käyttää kuin kerran. Mestari Vasara kuitenkin taikoi näppärästi keijukaisilta uuden, vanhanmallisen punostiivisteen. Kooksi mitattiin 245x345, jotka ovat siis ellipsin sisähalkaisijat. Kattilaan kipattiin vettä samoin lainatulla uppopumpulla, ja sinnikkään lämmityksen ja kiristelyn tuloksena tiiviste saatiin myös kutakuinkin pitäväksi, eikä höyryä välistä tihkunt.


Operaatio Scheisshaus eteni myöskin. HHL ilmoitti, että turhaan pojat etsitte pohjaventtiiliä kattilan takaa, pata on jossain konehuoneen venttiilissä kiinni. Eräs arvio oli, että kyseessä saattaisi olla ulospuhallusventtiilin toinen laippa. Täytynee ottaa asia tarkasteluun seuraavan kerran paikan päällä. Asiaan saattaa tulla selvyys kaatamalla putken yläpäästä vettä ja seuraamalla lorinaa.


Myöhemmin retkellä itse pumppukin avattiin, ja pelätyn paineella purkautuvan kuonan sijasta urhomme poimi pumpun seasta pienen sievän paperitukoksen. Tulos oli sikäli rohkaiseva, että homma toimii taas, paitsi sitä vettä joutuu edelleenkin kaatamaan perään, jos haluaa huuhdella kupin. Hieman keskustelua aiheen vierestä muualla


Ajo alkoi kohtuullisen sään vallitessa, ja nopeudeksi valittiin komentosillalta täysi. Tällä kertaa
konehuone tarjoili vastaukseksi n. 185-200 kierrosta, riippuen painetilanteesta. Eli ihan reipasta vauhtia. Konehuoneessa oli myöskin poikkeuksellisen paljon kiinnostuneita tarkastelijoita, mikä olikin positiivista, pitkän talven jälkeen kun on hyvä tarkastella moniaita asioita. Hankaluuksien joukkoon lienee syytä lukea hivenen tukkoinen tiputusvoitelujärjestelmä, joka mm. ei halua rasvata korkeapainepuolen luistinvarren kulissikaareen ja epäkeskon varren päähän kiinnittävää laakeria. Myös lubrikaattorille jouduttiin tekemään pikahuolto ennen Puumalaa, sillä sen pronssipyörän hampaat ovat kuluneet niin olemattomiin, ettei teräskynsi enää saanut niistä otetta. Terotimme tällä kertaa vain kynnen, mutta pronssipyörän läpikäynti viilan kanssa on myös tehtävä ennemmin kuin myöhemmin.

Pitkähkön pähkäilyn jälkeen Puumalan potentiaalinen yö todettiin kylmäksi ja kylvyttömäksi, vaikka uutuuttaan uhkuva Satama-Cafe olikin jo viikon päästä aukeamassa. Sää sen sijaan ei varmastikaan harmittanut kuin kotiin jääneitä.


Matka jatkui siis Anttolaan, ja maakunnankuulua Rysää kohti. Paikka oli lähes nimensä mukainen, mutta n/s Toimi II:n kyljestä oli kuitenkin sen verran rantauduttava.

Hyisen yön jälkeen suuntasimme pienen lenkin kautta läheisen telakan rantaan, johon laiva ulospuhallustouhujen jälkeen jäikin odottamaan hiekkakylpyä. Pukilla ollessa pitäisi tarkistella ja hioa kaikki pohjaventtiilit sekä vaihtaa perähylsän tiivisteet ja rasvat (?). Maalausvaiheessa lienee niin ikään paikallaan muistaa maalata myös pohjaventtiilien ritilöiden takaa, ettei sinne jää paljasta rautaa ruostetta odottelemaan. Pukilla nähtiin vieläpä vanhaa Hallan rautaa, eli s/s Olli. Komeasti oli kantta korotettu, ja pohja himmersi kuin suojamaalattuna.


Saimaa on illalla kauneimmillaan. Ravitsemusliike Rysän house band, Kari Tappio and the Boys taisi senkin vetää... Pieleen.



Kuvaraportti matkalta