Telakka oli kirjoittanut meille tulityöluvan ja ensimmäisen kerran polttoleikkausvälineitä tarvittiin nokikaapin paapurin luukun irrottamisessa. Ahvenmaan ammattimiehen aikanaan korjaaman saranan aika oli tullut.
|
Tehoa lisäämällä sarana vihdoin katkesi. |
Seuraavaksi kattilasta irrotettiin tulitorven suulla olevat pyöreät suuluukut, joista vain toisesta lähtee uuninluukkukin irti - toinen pitää siis nostaa kokonaisena irti. Painaa. Hyvin paljon.
Arina- eli rostiraudoista osa irtosi käsin, loput sitten sorkkaraudalla. Tätäkin on nyt treenattu sen verran paljon, että ensi kesän höyryolympialaisissa lienee mitalisija varma. Tällä kertaa otettiin myös arinoiden tuet pois kokonaan. Tuubit ja nokikaappi puhdistettiin noesta, tuhkat vedettiin tulitorvesta pois ja lopuksi uuneihin mentiin tuhkaimurin kanssa. Ainoan paikallaolevan ammattilaisen mukanaan tuoma happimaski osoittautui aika tehokkaaksi työkaluksi lieskauunissa ollessa. Kertakäyttöisistä hengityssuojista kun ei siinä nokipölyn määrissä enää juuri ollut apua.
|
Selässä olevat happipullot helpottivat työskentelyä huomattavasti. |
|
Viimeinen silmäys vanhoihin tuubeihin. Kuvassa näkyvät reunustetut sidetuubit (esim. koko vasen laita) ovat vuodelta 1931 eli alkuperäiset! Teräsharjaamalla on esiin tullut punainen pohjamaali. |
Ennen itse polttoleikkauksen aloittamista teräsharjattiin vielä tuubien päät ja kaavelilevyt, jotta nokipöly ei turhaan häiritsisi palamisreaktiota. Asetyleeni vähän auki, happea ja tulta. Ja niin se alkoi, niin paloi rikki Varkaudessa 86 vuotta sitten valmistettu ja paikalleen asetettu sidetuubi. Alkuperäiset, reunustetut sidetuubit antoivat periksi yllättävän hitaasti. Niiden 6,5 millimetrin seinämänpaksuus ei ollutkaan ihan pelkkää voita n. 3200 asteen liekille, mutta lopulta fysiikka, kemia ja kova tahto olivat vahvempia. Tuubien irrotus polttoleikkaamalla tapahtuu niin, että ensin tuubin sisäpuolen alareunaa (koska helpompi) lämmitetään punahehkuiseksi eli syttymislämpötilaan. Sen jälkeen polttoleikkaussuuttimessa olevasta kahvasta vapautetaan leikkaushappi, jonka muodostama happisuihku tekee varsinaisen polttoleikkauksen ja puhaltaa palamisjätteet pois leikkausurasta. Tämä jälkimmäinen tapahtuu siis silloin, kun kyseessä on ammattilainen. Tällaisellä amatöörillä se vaati aika monta kokeilukappaletta. Leikkauskohta on arvioitava niin, että se ei ole liian lähellä kaavelilevyä (kaavelilevyn rikkominen tulee kalliiksi!) eikä liian kaukana siitä, jottei tumpeista tule liian pitkiä. Ei ollut ensikertalaiselle ihan yhtä helppoa kuin tämän kirjoittaminen.
|
Ensimmäiset irtoamassa. Työasento näyttää helpota, jota se ei ole. |
Harjoittelukappaleiden jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan niinkin jouhevasti, ettei edes lounastauolle meinannut malttaa. Mutta kyllä näiden talkoiden yksi parhaista asioista oli lämmin ja erittäin maistuva lounas sekä muutenkin loistavasti toimiva huolto. Kiitokset tästä osallisille! Lounaan ja vissyjen(!) jälkeen homma jatkui sitä tahtia, että ensimmäisen päivän tuloksiin oltiin ihan tyytyväisiä. Yksi tumppikin saatiin irti, noin niinkuin kokeilumielessä. Ilta päättyi saunomiseen Seurahuoneella ja ilotulitukseen. Asetelmat olivat valmiit pidemmälläkin illalle, mutta ydinporukka päätyi ulkoistamaan Taminon jonossa seisoskelun paikallisille voimille.
|
Nokikaapin puolen kaavelilevy, josta tumppi on irti. Kuvassa näkyy hyvin Laurin normaalien tuubien kaksiuraisuus. |
|
Tuubiremontin ja kerimäkeläisen eurojackpot-miljonäärin kunniaksi ilotulitettiin. Näkymä Seurahuoneen saunalta. Kuvassa myös höyrylaivoja. |
Aamulla nukuttiin pidempään ja telakka-alueella oltiin vasta yhdeksän jälkeen. Työt käynnistyivät kuitenkin nopeasti ja ennen lounasta kaikki nokikaapin eli konehuoneen puolella olevat tuubit oli poltettu irti. Tuubit siis polttoleikataan irti molemmista päistä, jonka jälkeen kaavelilevyissä kiinni olevat päät eli tumpit lyödään tai polttoleikataan irti. Jälkimmäisessä kaavelilevy on enemmän vaarassa. Hernekeittolounaan hetkillä myös kaupungin valoissa iloitelleet talkoolaiset ja muut kiinnostuneet valuivat paikalle. Tämä oli hyvä, sillä olimme yllättävän ongelman edessä: "Miten tuubit saadaan kattilasta ulos?!" Tähän asti varustamo oli (kai?) elänyt siinä uskossa, että kun tuubi polttoleikataan irti lieskauunin päästä, niin se nätisti tippuu kattilan pohjalle, josta sen saa helposti vedettyä ulos. Vaan mainekas laivasuunnittelija, konstruktööri J. V. Pulliainen oli maineensa veroinen, eikä ollut tehnyt hommasta liian helppoa. Laurin tulitorvet ovat nimittäin niin lähellä kattilan vaippaa, etteivät tuubit mahdu tulitorvien ja kattilan välistä kattilan pohjalle. Tulitorvien välissä, kattilan sisällä taasen on kattilaa jäykistävät sidetangot niin, että tuubit eivät mahdu sieltäkään. Tokihan tässä on kyse milleistä. No sitä sitten soitettiin entisille varustajille ja kaikille mahdollisille edellisestä tuubiremontista selvinneille. Vaan kaksikymmentä vuotta on pitkä aika, ei muistunut. Eikä ratkaisua tullut oikein muiltakaan asiaa tuntevilta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi oikeastaan kattilan sivuilla olevat pienet kissan- eli tarkistusluukut. Vaan sielläkin tuubi pääsisi vapaasti vieriessään kiilautumaan kattilan ja tulitorven väliin niin, ettei sitä saisi enää mitenkään vedettyä ulos. Ajatustoiminta ei enää pitkän viikonlopun jälkeen ollut terävimillään, väsymys painoi ja äänenpainot muuttuivat terävimmiksi. Erilaisia lautaviritelmiä yritettiin työntää kissanluukusta sisään niin, että tuubi jäisi niiden päälle, mutta sen mahtuisi kuitenkin samalla vetämään luukusta ulos. Tämäkin kuulostaa huomattavasti helpommalta, kuin mitä se oikeasti oli. Hämärtyvässä illassa saattoi voimasanojakin päästä. Lopulta kattilan ja tulitorvien väliin oli saatu tiputettua ja siten kiilautettua sen verran puutavaraa, että irtonaiset tuubit jäivät riittävän korkealle ja ne saatiin vedettyä ulos kissanluukusta.
|
Ammattilainen työssään. Ergonomia tosin kaukana. |
|
Nokikaapin puolelta polttoleikatut tuubit. |
|
P-K kampeaa tuubia kohti oikeaa suuntaa sorkkaraudan avulla. |
|
Oikeaoppinen suoritus: tuubi ulos kissanluukun kautta ja jäähdytys. |
|
Tuubien polttoleikkaus lieskauunin puolella kuvattuna nokikaapin kaavelilevyn läpi. Polttoleikkauksen valossa näkyy vasemmalla jäljelläolevia tuubeja ja alhaalla toinen tulitorvi. |
Juuri lieskauunin päästä polttoleikatut tuubit olivat osin tulikuumia, joten jäähdysämpäri nostettiin konehuoneeseen valmiiksi. Kun irrotuksessa mentiin kohti keskilaivaa jätti tuubiremontin johtaja älykkäästi alimman tuubirivin vielä paikalleen. Näin tuubit saataisiin ohjattua helpommin kohti kattilan reunassa olevaa kissanluukkua, eivätkä ne tippuisi tulitorvien väliin. Ohjauksessa (painavan tuubin "siirtäminen" nokikaapin puolelta kattilan laitaa ja kissanluukkua kohti) oli perimätiedon mukaan K. Salmisen aikaan käytetty ko. työhön erikseen tehtyä "rautaa", mutta tätä ei ollut enää nähty missään. Me käytimme sorkkarautaa ja ajoittain tuubin kauinta päätä yritettiin kannatella pitkällä propputangolla. Vaikeimmat irrotettavat olivat tietenkin viimeiset, kattilan keskellä olevat tuubit. Näitä yritettiin kahden miehen voimin ohjata oikeaan suuntaan. Yksi piti pitkää propputankoa koko tuubin sisällä, yrittäen kannatella sitä samallakuin toinen yritti viereisen tuubin reiäin kautta kammeta tuubia kattilan reunaa kohti. Vain yksi tippui kattilan keskelle ja on siellä vieläkin. Hauskaa harrastustoimintaa, sano.
Korsteeni-lehdestä ja vanhoilta tekijöiltä olimme ymmärtäneet, että tuubien irrotus tapahtuu helposti yhdessä viikonlopussa. Varmasti näin onkin, kun etukäteisvalmistelut on tehty kunnolla ja paikalla on ammattiporukka, jolla on käytössään kahdet polttoleikkausvälineet. Nyt tapahtuma toimi myös aikamoisena opetustilaisuutena, jossa opittiin sekä vastoinkäymisistä että onnistumisista. Tuubit saatiin styyrpuurin puolelta irti molemmista päistä ja sitä yhtä lukuunottamatta ulos kattilastakin. Paapuurin puolelta polttoleikkaus on tehty vasta vain nokikaapin puolelta. Tumppeja on irti yksi.
|
Viikonlopun tulos. Analyysit myöhemmin. |