lauantai 25. huhtikuuta 2009

Laiskat läksyllä

Koulu jäi aikanaan pojilta kesken kun piti merille päästä. Reetan esimerkin innoittamana ja parempien vakanssien toivossa kävimme kuitenkin kokeilemassa miltä maistuu merivesi itäisellä Suomenlahdella. Päivä alkoi raskaalla teoriaosuudella, jonka aikana ei täyttä selvyyttä vielä kaikilta osallistujin saavutettu.





















Takar
ivin pojat Jarskin tarkassa ohjastuksessa, etteivät enää pääse livistämään.

Luokkarupeaman jälkeen siirryimme koulun rantaan koulutusalus M/S Katarinan välittömään läheisyyteen, vaihdoimme vaatteet kumisiksi ja aloimme hikoilla. Pukujen ilmauksen jälkeen alkoi pelastautuminen laiturilta mereen ja takaisin.





















Ilmeestä päätellen puku pitää ja ahvenet pysyvät ulkopuolella.
Kalapuikot omasta takaa.

Pulahduksen tapahduttua ja veden kaikkien kolmen asteen pysyessä erossa vartalon herkistä sopukoista oli aika perehtyä merellä pelastautumisen saloihin. Välittömän hengissäpysyttelyn jälkeen tärkeintä on saada apua. Tässä auttaa merkittävästi kommunikointi ulkomaailman kanssa, ensimmäisenä keinona visuaalinen viestintä. Kokoonnuimme siis huddlaamaan, muodostamaan mahdollisimman laajaa oranssia kokonaisuutta pinnalle.





















Kaikenlaista huddlailua ei katsottu hyvällä.






















Kuviot kunnossa on kivempi kellua. Niska tosin on yllättävän kovilla.


Aistikasta kuviota muodostettaessa ilmeni varsin konkreettisesti, mikä funktio pelastusliiveillä on. Puku nimittäin nostaa kroppaa niin tehokkaasti vedestä, että niska väsyy todella nopeasti kannattamaan venttiileitä veden yllä. Kuinka ollakaan, jollakin oli ollut aikaa miettiä tätäkin.

Koska korkkiliivejä ei ollut lähettyvillä, seuraavaksi ohjeistettiin muodostamaan jono ottamalla kaverin jalat kainaloon. Päätä voikin sitten lepuutella mukavasti toisen koipea vasten ja asento on vakaa. Letkassa voi teoriassa myös liikkua ja kuljetella heikommassakin hapessa olevaa.





















Päivän päätteeksi suunta kotiin, jonon keskellä on paras paikka!


Motivaation ollessa kohdallaan oppimista tapahtui siis rivakassa tahdissa. Nyt on oppi hallussa ja henki lujassa, jos merihätään joudutaan. Kotkan aurinkoinen ilma kirvoitti vielä keskustelua Hovinsaaren etsinnöistä, mutta torikahvi taisi viedä voiton enemmistä houruiluista. Ilmassa alkaa olla toiveikkuutta, mutta eipäs nuolaista ennen kuin paperit tipahtaa.






















Kotkan torilla lohileipä maittoi ja haitari soi.

J.K. Tajuaako joku miten nämä kuvatekstit saisi automaattisesti kohdalleen?

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Ven T. Tiili


Pääsiäisenä aloitettu apukoneiden kunnostus on keskittynyt lähinnä purkamiseen. Tänään töitä jatkettiin yksinäisillä talkoilla Pasilan veturitalleilla.

Paljon ei aikaa saatu johtuen puutteellisista työkaluista sekä osaamisesta. Tietoa tuli sitä enemmän ja nyt onkin selkeä käsitys etenemisestä. Tänään saatiin kuitekin palopumpun koneventtiili purettua osiin ja todettua, että pinnat vaativat hiomista. Samalla venttiilistä poistetaan maalit (tarvitaan rälläkkä), irroitetaan vanhat tiivisteet sekä kiillotetaan pronssiosat. Lopuksi tietekin uutta maalia pintaan ja uudet tiivisteet.



Samalla Esko kertoi taas hankintalistaa, joka on pitkä. Seuraavaksi olisi syytä hankkia grafiittitahnaa Järvenpäästä sekä tiivisteet klingeriltä kattilan luukkuja varten.


Eskollakin alkaa projekti edistymään.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Pashantuoksuinen pääsiäinen


Keinoaineilla kyllästetty talkooristeily Savonlinnassa on takana. Aikaan saatiin huomattavasti, josta kiitos jokaiselle osallistuneelle. Perän hyttiremontin lisäksi keväinen purkuvirus riehui muullakin laivassa. Tuhoa saatiin aikaan kunnolla. Tällä hetkellä komentosilta taitaa olla laivan ainoa toimintakuntoinen (ja siisti) osa. No sitähän tuhottiin pääsiäisenä pari vuotta sitten. Ja maksettiin suuret setelit sen kuntoonlaitosta.

"Pojat" olivat purkaneet perähytin parissa viikossa. Syksyllä pilssiin jätetty vesi kertoo jotain varustajien älykkyydestä. Jos otamme opiksemme, teetän mitalit. Noo, purkuun vähän lisähaastetta. Ja maksettavia tunteja. Talkooporukkamme raapi perältä loput ruosteet pois, mittasi levynpaksuudet ultraäänellä (ohuin 7,18!!) ja laittoi Zingaa (mainos, saanko alennusta?) perään. Käry ja sen aiheuttamat päänsäryt eivät olleet mukavia.

Kansihytin sisärakenteiden ja lattian purku ei ollutkaan "muutaman tunnin" juttu. Keittiöön oli aikanaan (1931?) valettu vajaan kymmenen sentin betonikakku, jonka piikkaaminen käsin kesti useamman lonkeron verran. Lattian huonokuntoisuus tiedettiin jo ennalta, nyt sen näkee vielä selvemmin. Halpoja ja hyviä hitsareita?

Vessan Lavacin (antimainos, mitä nyt saan?) temppuiluun kyllästyneenä koko vessa päätettiin räjäyttää. Perän septitankkiin johtavan putken katkaisussa huomattiin, miksei sinne kannata jättää ns. ylläripylläriä. Pasha huumori naurattaa toki aina. "Tietyissä tilanteissa sen parasta antaa tulla lattialle", sanoi eräskin konepuolen osaaja. Epäselväksi jäi, mitä nämä "tietyt tilanteet" ovatkaan.. Seuraavana on edessä septitankin siirto keskilaivaan. Ja mitä sen jälkeen, vain luoja tietää.. Tai joku muukin, jos vain jaksaisi selvittää.

Keulan skailetistakin saatiin vihdoin lasit ja messinkikehykset irti. Kuinka kauan menee, että saadaan ne kunnostettuina takaisin paikalleen..? Messinkinen sauva saatiin vihdoin samalla irti ja sen valtikkamaisesta olemuksesta lähti liikkeelle monia assosiaatioita tulevan kesän teemaa varten.

Konehuoneessa alkoi apukoneiden purku ja tilan muu raivaus. Vikoja löytyi ja ahtaisiin paikkoihin kyllästyi. Katsotaan mitä käy, kun aurinko vähän lämmittää enemmän. Konehuoneen tulevaisuuteen ja muuhun kattilassa saunottamiseen voisi palata esim. seuraavassa kirjoituksessa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Perähytti 4.4.2009


Konehuoneen vastainen seinä.


Perähytin peräseinä.



Perähytin vanhat säilytyskaapit sijaitsivat näillä main


Potkuriakseli.



Vanhan perämiehenhytin oven kohdalta kuvattuna taaksepäin


Konehuoneen vastainen seinä.



Perähytti nyt. Video alkaa konehuoneen vastaisesta seinästä. Kuvattu vanhan perämiehen hytin kohdalta.