Hulinoista raportinti on jäänyt viime vuosina vähän vähemmälle, mutta satunnaisen lukijan ei tule olla huolissaan - itse hulinaa on kyllä ollut. Yleensä ensimmäiset isommat talkootuhnut menevät sinänsä aika perinteisellä kaavalla. Ensin vähän puretaan talvisuojia, sitten ihmetellään, että mitäs syksyllä oikein tuli ajateltua, jonka jälkeen onkin jo ensimmäiset ansaittu. Sitten keliriippuvaisesti mennään joko monttuun tai aloitetaan ikuinen taisteilu säätä ja korroosiota vastaan.
Anno domini 2016 oli upea keli, suuri kiitos aerosolien suurkuluttajille. Tämän takia laivan kappi sai uuden maalikerroksen, tosin siinä järjestyksessä, että ensin poistettiin alta ruostetta ja muuta kulumaa, paikkamaalattiin pohjamaalilla, pestiin maalarinpesulla ja vasta sitten itsekeksityllä maalisekoitteella kiiltoa pintaan. Jotain on vuosien aikana opittu. Ja jotain on jäänyt oppimatta, sillä maalimäärä oli liian vähäinen, eikä se kaikkea ihan peittänytkään. Teippaus sentään muistettiin.
Parasta temmeltämisessä oli kelin lisäksi upea seura, harrastuksen ehkä paras puoli. Laitaatsillan telakka-alue on suurten muutosten kurimuksessa, mutta mahdollisuudet yhteisöllisyyden luonnissa tällaisessa harrastaja/ammattilaiskeskittymässä olisivat valtavat. Erityiskiitos ex-niputin K. Tihveräisen tiloille ja tarjoiluille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti