torstai 8. toukokuuta 2008

Vappuna ajoissa

Wappu meni, ja syntymäpäivä alkoi rattoisasti istahtamalla n.klo. 8.15 BMW:n kivikovalle takapenkille. Sotungin perukoilta löytyi matkaan invertteri, ja rattoisan skärgårdssvenskan säestämänä siirryimme kohden Saimaan lukkoa, Savonlinnaa. Perille saavuttaessa ei vastassa ollut minkäänlaisia yllätyksiä, jos rannalla vaikuttanutta suurta halkomäärää ei lasketa. Klasun lehtikuusethan ne siinä vain tukkivat kaikki paikat. Ruutia...

Ensimmäinen kriittinen tekijä ajoon lähtöä valmisteltaessa oli siis aiemminkin käsitelty nokikaapin saranan vaihto. Työntekoa oli suunniteltu kuukausia, milloin uhmakkaammin, milloin valmistellen osia ja milloin lähinnä polemisoiden aiheesta ja sen vierestä. Lähtökohdat, työvaiheet ja lopputulos selvinnevät seuraavasta kuvista.









We work hard, we play hard!



Onnistumisen oltua itsestäänselvyys, pääsimme itse ajokuntoonlaittoon. Ensimmäisenä piti saada kattilaan vettä, että pääsis lämmittämään. Kaikki menikin ihan mukavasti, kunnes havaittiin, ettei mutaluukkuun ole uutta tiivistettä. Olisi kuulemma pitänyt tietää, että levytiivistettä ei voi käyttää kuin kerran. Mestari Vasara kuitenkin taikoi näppärästi keijukaisilta uuden, vanhanmallisen punostiivisteen. Kooksi mitattiin 245x345, jotka ovat siis ellipsin sisähalkaisijat. Kattilaan kipattiin vettä samoin lainatulla uppopumpulla, ja sinnikkään lämmityksen ja kiristelyn tuloksena tiiviste saatiin myös kutakuinkin pitäväksi, eikä höyryä välistä tihkunt.


Operaatio Scheisshaus eteni myöskin. HHL ilmoitti, että turhaan pojat etsitte pohjaventtiiliä kattilan takaa, pata on jossain konehuoneen venttiilissä kiinni. Eräs arvio oli, että kyseessä saattaisi olla ulospuhallusventtiilin toinen laippa. Täytynee ottaa asia tarkasteluun seuraavan kerran paikan päällä. Asiaan saattaa tulla selvyys kaatamalla putken yläpäästä vettä ja seuraamalla lorinaa.


Myöhemmin retkellä itse pumppukin avattiin, ja pelätyn paineella purkautuvan kuonan sijasta urhomme poimi pumpun seasta pienen sievän paperitukoksen. Tulos oli sikäli rohkaiseva, että homma toimii taas, paitsi sitä vettä joutuu edelleenkin kaatamaan perään, jos haluaa huuhdella kupin. Hieman keskustelua aiheen vierestä muualla


Ajo alkoi kohtuullisen sään vallitessa, ja nopeudeksi valittiin komentosillalta täysi. Tällä kertaa
konehuone tarjoili vastaukseksi n. 185-200 kierrosta, riippuen painetilanteesta. Eli ihan reipasta vauhtia. Konehuoneessa oli myöskin poikkeuksellisen paljon kiinnostuneita tarkastelijoita, mikä olikin positiivista, pitkän talven jälkeen kun on hyvä tarkastella moniaita asioita. Hankaluuksien joukkoon lienee syytä lukea hivenen tukkoinen tiputusvoitelujärjestelmä, joka mm. ei halua rasvata korkeapainepuolen luistinvarren kulissikaareen ja epäkeskon varren päähän kiinnittävää laakeria. Myös lubrikaattorille jouduttiin tekemään pikahuolto ennen Puumalaa, sillä sen pronssipyörän hampaat ovat kuluneet niin olemattomiin, ettei teräskynsi enää saanut niistä otetta. Terotimme tällä kertaa vain kynnen, mutta pronssipyörän läpikäynti viilan kanssa on myös tehtävä ennemmin kuin myöhemmin.

Pitkähkön pähkäilyn jälkeen Puumalan potentiaalinen yö todettiin kylmäksi ja kylvyttömäksi, vaikka uutuuttaan uhkuva Satama-Cafe olikin jo viikon päästä aukeamassa. Sää sen sijaan ei varmastikaan harmittanut kuin kotiin jääneitä.


Matka jatkui siis Anttolaan, ja maakunnankuulua Rysää kohti. Paikka oli lähes nimensä mukainen, mutta n/s Toimi II:n kyljestä oli kuitenkin sen verran rantauduttava.

Hyisen yön jälkeen suuntasimme pienen lenkin kautta läheisen telakan rantaan, johon laiva ulospuhallustouhujen jälkeen jäikin odottamaan hiekkakylpyä. Pukilla ollessa pitäisi tarkistella ja hioa kaikki pohjaventtiilit sekä vaihtaa perähylsän tiivisteet ja rasvat (?). Maalausvaiheessa lienee niin ikään paikallaan muistaa maalata myös pohjaventtiilien ritilöiden takaa, ettei sinne jää paljasta rautaa ruostetta odottelemaan. Pukilla nähtiin vieläpä vanhaa Hallan rautaa, eli s/s Olli. Komeasti oli kantta korotettu, ja pohja himmersi kuin suojamaalattuna.


Saimaa on illalla kauneimmillaan. Ravitsemusliike Rysän house band, Kari Tappio and the Boys taisi senkin vetää... Pieleen.



Kuvaraportti matkalta

2 kommenttia:

Haalausporukka kirjoitti...

Ei se takapenkki nyt niin kova ole.

Tatu kirjoitti...

No ei. pä.

Apropos, säädin tuolta blogin HTML:n kautta tuon leveyden nykyiselleen, minusta toimii nyt kohtuu hyvin? Eli templatea ei kannata ainakaan hetsillään vaihtaa, jos ei suorastaan tahdo taas säätää. Eeron (?) Kuva toimii hienosti otsakkeen alla.