Lokakuisella Suomenlahdella

Jo surullisen(?)kuuluisa koneenhoitajakurssi pääsi vihdoin näkemään höyrykoneen eräänä lokakuisena viikonloppuna. Tästä ei ehkä niinkään kiitos kurssia järjestäneelle taholle, vaan enemminkin S/S Armaksen varustamolle.

Matka Porvoosta Helsinkiin oli tuulinen, mutta yllättävän aurinkoinen. Meren noussut pinta meinasi viedä halot mukanaan, mutta nyt ne vei laiva. Hyvä niin. Armaksen laajennettu komento tarjosi mukavan suojan tuulelta ja kaikelta älykkäältä aktiviteetilta. Keskioluttakin oli.

Kalasatamassa kurssi vapautettiin. Tosiharrastajat alkoivat valmistelemaan Tornator II:n siirtoa. Ja osa porukasta lähti alkoon. Siis me.

Tullessamme takaisin oli Torna saatu siirretyä jo itäväylän ali (väliin taisi jäädä jopa senttejä). Ristikkäiset hinausköydet kiinnitettyä Armas lähti hiljaa, todella hiljaa, kohti Suomenlinnaa. Helsinki näytti kauniilta tummuvassa illassa. Höyrylaivat vielä kauniimmilta. Harmittavaa oli, että minä ja lonkerot olimme eri laivoissa. Onneksi oli yhteysvene.

Lisää tarinoita kuulemma tulevassa Korsteenissa.

Talvikunnon vireillepanosta

Palataanpas vähän vanhaan, mutta edelleen ajankohtaiseen aiheeseen. Carwalacin jälkeen oli varattu maanantaita myöden vapaata aluksen talvikuntoon saattamiseksi. Koska miehistö oli kuitenkin kohden kypsää lähtemään kotiin jo sunnuntaina, toimia päätettiin ripeyttää.

Kesän mittaan konehuoneessa käytetyt tunnit eivät olleet menneet hukkaan, sillä muistissa oli hajanaisia katkelmia jo wapun ajoilta. Tällöinhän päätettiin raapia laiva kasaan ja karauttaa Anttolaan ruuviajohengessä. Mutaluukun tiivistekin alkoi pitää jo ennen Puumalaa joten rohkea lähtö kannatti. Ehkä ensi keväänä hiukan kevyemmät tavoitteet ekalle rundille?

Asiaan. Odotellessamme paineen laskua padassa aloimme purkaa putkia ja aukoa proppuja. Niitähän riittää joka puolella konehuonetta, muttei kuitenkaan mitenkään käsityskykyä ylittäviä määriä. Aluksen tuoreus ehkä vaikuttaa siihen, että tyhjennystulpat löytyvät suhteellisen loogisista kohdista. Klassisin kiroilukohde on ehkä ollut ilmapumpun pohjaproppu, joka osattiin vihdoinkin kiertää avaamalla perän puoleinen sokea laippa. Jakotukilta lähtevät putkihaaratkin seurailtiin tunnollisesti läpi ja auottiin, mutta muistettiinkohan kaikkia venttiilejä tukissa jättää auki... Unettomia öitä aiheuttavat lähinnä injektoriventtiili ja lämmityksen jakohanat. Ja kaikki joista lähtee putki ylöspäin.


Ulospuhalluskin onnistui, vaikka mutaa vielä padan pohjalle jäikin. Tämä lienee johtui laivan hivenen etukenosta asennosta, minkä seurauksena ulospuhallusreikä oli kuivilla mutta pohjalle jäi vielä "helmi". Mutaluukun tiivistepunos ei jäänyt uudelleen käytettävään kuntoon, eli ensi kesän ajoja silmällä pitäen lie tarpeen tehdä hankintoja silläkin saralla. Kattilan päällisen miesluukun olisi voinut avata kuivumisen parantamiseksi, mutta jäipä illan pimetessä sekin väliin. Kai se siitä. Nuohoustakin harjoitettiin, mutta tuubeja ei harjattu. Höyrynuohoimen valmistusta on hyvä suunnitella.

Muutama havainto:

• Laitaan laiturivalot voisivat palaa, pimeässä oli lähes mahdotonta pitää huolta kamoista.
• Jotta tulisi naama pestyä ja kaikki paikat varmasti laitettua kuntoon, pitäisi varata toinenkin päivä talvihuoltoon. Olisi hyvä saada tehtyä vika tsekkaus päivänvalossa.
• Piipun hatun kanssa ei pie lähteä pelloomaan ennen kuin kaikki tulet ovat sammuneet. Savu montussa kävi ns. vituttamaan

Etelää kohti

Miten tämä liittyy S/S Lauriin. Ei taaskaan mitenkään. Merimuseossa sentään käyty.

Haalausta taas

Viikonloppu vierähti taas kotkassa koneenhoitajakurssilla.

Ohjelmassa oli mm. hitsaus, polttoleikkaus, juottaminen, kebab, viisastelu ja haalaus.

Luokkahitsareita kaikki tyyni.

Välihuomioita

Maailmalta löytyy kaikenlaista. Jopa Cadet Laurin seikkailuja on nykyään saatavana internetistä. Aikamoista. Tämähän on eräiden väitteiden mukaan laiva, jota ei suuren halonkulutuksen takia voi edes harkita ajavansa ilman eväskonttia. Videolla näkyvällä lämmitystekniikalla ehkä, muuten väite ei pitäne paikkaansa.

Eräänkin koneoppilaan kotiseudulla on nyt myynnissä teräsrunkoinen matkavene, jota alan harrastajat voisivat jopa höyrylaivaksi väittää. Ns. Gummeruksen Satu olisi ensi kesälle aika näppärä yhteysvene kauempana "redillä" odottavalle pääalukselle. Ja saisi maidot haettua.

Höyrypursiseuran sivuilla oli toinenkin (tai jo aika mones) höyrylaiva myynnissä. Mutta arvatkaapas, mikä.

Ja mitä tällä kaikella halutaan viestiä? No.. ne jotka eivät mene tänä viikonloppuna Kotkaan, menkää veturitalleille. Tekemistä riittää.

Carwalacciregatta - tarinoita syksystä ja laivanvarustamisen vaikeudesta

Myönnetään, että tämä on vain laiskuutta. Mutta josko sitä taas ja siis ja innostuisi kirjoittamaan. Salaperäinen nimimerkki "S/S Lauri" jo eilen aloittikin. Katsotaan selviääkö lukijoillemme syksyn aikana tämän rantojen tietäjän oikeahenkilöllisyys. Vihjeistä maksetaan.

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna oli perinteisesti perinteinen Carwalacciregatta (kirjoitusasu Seuran vanhoista kutsuista). Ennakkoilmoittautumisten perusteella laivan piti purjehtia täydessä miehityksessä ja hoitaa regatan jälkeinen talvikuntoon laitto kunnialla pois alta. Toisin kävi. Perjantai-iltana, keskellä yötä ja vielä lauantaiaamuna tuli kännykkään tekstiviestillä mitä erilaisimpia syitä. Mikäs siinä, ainahan syitä on. Laiva oli loppujen lopuksi lastattu reilulla kolmasosalla siitä, mitä alunperin oli sovittu. Sen aamun fiiliksiä varustamon taholla ei tarvinne kysyä.

Matkustajasatamaan ja Majakkaan päästyämme löytyi jo aurinkoa ja aurinkoisia kasvoja. 14 höyrylaivaa ei ole huono saavutus. Upein näky oli S/S Karjalankoski, jonka nykykunnon kehumisessa loppuvat sanat kesken. Uudet omistajat ovat tehneet aivan mahtavaa työtä! Pohja, kansirakenteet, sauna, kannet, kaikki.. kaikki oli uusittu. Toinen työvoitto oli S/S Enso, joka saapui Savonlinnaan Mikkelistä omalla höyrykoneellaan, Puumalasta eteenpäin tosin yhdessä Anteron kanssa. Laiva liikkui siis höyryllä ensi kertaa sitten vuoden 1965! Kesän aikana on kuulemma juotu olut jos toinenkin, jotta 310 hevosvoiman trippelikone on saatu liikkumaan.

Päivän aikana aurinko ja pilvet kävivät kovaa kisaa, kumpi saa olla enemmän esillä. Iltaa kohden valo ja lämpö taisivat kyllä voittaa. Luontopolku jäi taasen väliin, mutta Halla XVII:n miehistössä esiintynyt dispanssi-mies keräsi palkinnot sieltä sekä paras karvahattu-kilpailusta. Aamulla olo sen mukainen.

Sunnuntaina lähdettiin verkkaisesti Laitaatsiltaan. Edessä oli putkien avaamista, vesien poistamista, siivoamista, jne. Alakerran jengi hoiti koneen ja kattilan, muut sitten hajoilivat ns. perussiivouksen kanssa. Tyhjensimme kaikki tavarat pois perähytistä, keittiöstä ja päällikön hytistä tulevaa remonttia varten. Tähän hommaan olisi ehkä tarvittu muutamat kädet lisääkin. Pertulle toki puoli pistettä sunnuntailäsnäolosta.

Mittarinkorjausta

Kurssilla viisastellessa tuli pyyntö, että laitettaisiin vakuumimittarimme korjanneen yrityksen tiedot ylös. Tässä ne:

Ag-me Oy Klaukkalassa
www.agme.fi

Tänä talvena mittarit talvehtivat turvallisesti Helsingissä.

Fiestan jälkeen

Niin. Juhlat olivat ja menivät. Ja äärettömän hauskaa oli. Jopa niin hauskaa, että oli vaikea löytää yhtään valokuvaa koko tapahtumasta. Onneksi Tommilta sai varastettua tämän tekstin kuvitukseksi muutaman. Upeita kuvia muuten.

Suomen höyrypursiseuran paviljongissa Savonlinnan Laukansaaressa sitsattiin vajaan kolmenkymmenen hengen voimin. Suurin osa tuli juhlapaikalle s/s Laurilla, loput lautalla auton kyydissä. Illan ohjelmassa oli shampanjan ja savumuikkujen lisäksi intensiivistä hauskanpitoa, livemusiikkia ja valonheittäjätoimintaa. Osan juhlakaluista väitettiin vaihtaneen asuaan joka toinen minuutti - pitääneekö tuollainen paikkaansa.

Äärettömät kiitokset kaikille osallistuneille. Vähän kiitoksia myös niille, jotka paikalle eivät päässeet. Ja s/s Tommin varustamolle sekä kommodorille kiitokset kestämisestä.

Seuraavaksi ajetaan lokakuussa (3.-6.10.). Jää Kotkan höyrykurssi väliin, kun Carwalacciregatta(tm) kutsuu.


J.K. Jos jollain on tästä viikonlopusta mitään kuvia, niin Varustamo ottaisi niitä todella mielellään ainakin nähtäväksi.

Rilluttelua odotellen

Auto pantiin kaupunkiin ja laivassa... Halkoja siis sai ja huomenna toivottavasti laivaan asti. Innokkaille on luvassa muutakin pikkupuuhastelua. Illan palkintotehtävänä on arvioida halkojen määrä. Voittajiin otetaan yhteyttä, luultavimmin esivallan taholta.

Muuten Savonlinnan kaunis (ei millään halua uskoa sateeseen) päivä on mennyt ministerikyydissä s/s Savonlinnalla, kirpputorilla ja rullakepappia syöden.

Syntymäfiesta on alkanut hyvin.

Matka entisyyteen

Oli kirjan otsikko. Me matkaamme Virroilta Tampereelle s/s Tarjanteen kyydissä. Ansaittiin yhdet lonkerotkin jo. Tähän mennessä reitti vaikuttaa aivan upelta.


















Muroleen kaunis kanava-alue jäi taakse aikataulun mukaisesti klo 15 jälkeen. Laiva muuten pysähtyi reitillä kaikissa laitureissaan, ollen näin hiukan myöhässä Tampereella. En tiedä johtuiko kauniista päivästä vai mistä, mutta jokainen laituri oli täynnä ihmisiä ottamassa laivaa vastaan ja jokaisella laiturilla myös matkustajia tuli ja meni. Häivähdys sitä entisyyttä vaiko ihan todellista nykyaikaa?

Tarjanteen trippelikoneeseen tutustuttiin ja yritettiin (tai lähinnä minä yritin) vaikuttaa alan ammattilaisilta vertailemalla laivaa muihin vastaaviin(?), kunnes konemestari kertoi tekevänsä vain työtään, ilman mitään sen suurempia ideologisia höyrytaustoja. Kovia ovat työajat höyrybusineksessa, kun laiva ajaa kuutena päivänä (onko muuten ajanut koko kesän kuutena?) viikossa reittiliikennettä ja joka ilta vielä parin kolmen tunnin risteilyn ja sunnuntaisin tilausristeilyjä. Ja kaikki yhdellä miehistöllä.

Taitaa miehistökin olla tällaisten kesien jälkeen remontin tarpeessa, eikä pelkkä laiva..