Meri on määritelmän mukaan laaja ja yhtenäinen suolavesikerros. Uskotaan. Viimeistään nyt. Laivaa nimittäin peittää laaja ja yhtenäinen suolakerros, kaikki messinkiosat ovat täysin räjähtäneet.
Yhtä kaikki, meri on myös kaunis. Kerrankin tuli uskottua säätiedotusta ja laitettua perjantaina tulet alle. Helsingin kätevyys todennettiin kävelemällä Hietalahteen töiden jälkeen. Tulet alle (luonnollisesti pesään numero yksi), pari lonkeroa ja kotiin tärkeilemään. Puolen yön aikaan sitten lyhyt pyörälenkki ja seuraava pesällinen. Aamulla pyöräillen tulet pesiin numerot yksi ja kaksi, design markkinoilta pari lamppua, takaisin lisäämään puita, lounaalle keskustaan, jne..
Tällaiseen ei Savonlinnassa ollut mahdollisuutta.
Pelkästään huvin vuoksihan tätä risteilyä mahtavassa säässä ei tehty, vaan nyt paikkailtiin edellisen kerran laiskuuksia. Kattilan ulospuhallus ja laivan muu huolto tehtiin samalla. Ensin kyllä kierrettiin Pentalan saari ja nauttiin muutama kylmä juoma. Konepäällystö teki mahtavaa työtä, Hietalahteen tultiin noin viiden kilon paineilla. Laiva pakettiin, Salveen jatkamaan ja sitten puhaltamaan. Turbiini taisi pyöriä vielä kahden kilon paineilla, vaikkei kattilassa ollut vettä juuri ollenkaan. Kovia kundeja.
Laajempi selvitys matkasta Saimaalta merelle tulee seuraavissa jaksoissa. Tai sitten tämän vuoden Korsteenissa. Tarkkaile.
