Juhannustaikoja

Ehkä näin viikon loppupuolella uskaltaa jo vähän tehdä merkintöjä menneestä juhannuksesta. Kivaa oli - kiitokset kaikille.

Kapteenin höyrylokikirja XVIII-XXII/VI:


Esijoukko saapui Anttolaan keskiviikkona tekemään ne kaikki hommat, joista oli edellisten talkoiden jälkeen ollut paljon puhetta ja vähän.. no tiedätte kyllä mitä. Laiva löytyi vedestä nätisti ei-niin-nätistä seurasta. Toivottavasti seura ei tee kaltaisekseen.

Matkalla haimme rautakaupasta erilaisia tarpeita ja maaleja sekä Klaukkalasta korjauksessa olleen vakuumimittarin. Halpaa? Ei suinkaan. Puuseppä tuli sovitusti paikalle laittamaan keulahyttiin uuden portaan, pintakaappeihin hyllyt (apupoika teki - tai se mikään poika enää ollut) ja varsinkin asentamaan ilmanvaihdon perähyttiin. Billtemasta hankituille, aurinkokennoilla toimiville huristimille porattiin reiät veneen ja hinauskoneiston alle, eli perähytin aivan keulanpuoleiseen päähän (kts. kuva). Jossain vaiheessa ehdittiin myös käydä kaupoissa Mikkelissä, siirtää kaikki keulaan kannetut tavarat suunnilleen paikalleen, ottaa vettä kattilaan uudella uppopumpulla, aloittaa ylöslämmitys ja siivoillakin vähän. Tässä vaiheessa hommat meinasivat sujua pelottavankin hyvin. Onneksi skailetin kanssa saatiin loppuillasta tapella sitten ihan tarpeeksi. Vedettiin se telakan lautalla laivan viereen, josta nostettiin se kannelle. Helppoa, kuin mikä. Aivan yhtä helposti saatiin skailetti pakotettua takaisin oikealle paikalleen. Väliin laitettiin Sikaa (mainos!) ja uudet pultit muttereineen. Helmoja väkivaltaisesti taivuttamalla ja vasaroilla runnomalla se vihdoin otti ja rentoutui paikalleen. Toivottavasti pitää, ettei käy niin kuin Verkkosaaressa. Ja mitä hyötyä tästä irroittamisesta loppujen lopuksi oli. Niin, se taitaa taasen jäädä lukijakilpailun kysymykseksi. Urpoimmat vastaajat vedetään kölin ali.

Ai niin. Se skailetin katossa ollut reikä hitsattiin torstaina. Ei kestänyt kolmemillinen amatöörin käsittelyä. Onneksi ehtivät telakalta hätiin.

Torstaina sitten Anttolasta kohti Puumalaa. Olivatten Seuran puolesta järjestäneet Sahanlahdesta höyrylaivoille ilmaisen laituripaikan ja saunan. Tätä emme jättäneet käyttämättä. Matkan aikana nähtiin koneen kammissa uusia käsiä ja "muutama eteen"-kommenosta tuli pari kertaa vähän enemmänkin. Ajomies taustajoukkoineen taasen hoiti hommansa mallikkaasti. Itse konemestari ei ottanut asiakseen kiilloittaa savupiippua, vaan otti rennosti. Ja se on pelkästään hyvä.

Sahanlahdessa tulivatkin yön mittaan kyytiin loput matkalaiset.

Halkojen riittävyys mietitytti varustamoa pitkään ja viimein ylpeys antoi periksi kysyä niitä lainaan, myös Sahanlahdessa olleelta Heikki Peuraselta. Halkoja toki saatiin, mutta maksetut lunnaat olivat raskaat. Todella raskaat. Mistään tietämättömät väittävät kuulleensa halkokauppojen alkaessa kovaäänisiä kehoituksia voimakkaaseen alkoholin käyttöön. Ei piä uskoa kaikkea mitä kuulee.

Aamulla otettiin tuoreet voimat käyttöön kannen alla ja yläpuolella. Puumalan jäätelökioskin kautta oltiin matkalla pohjoiseen. Ja mikäs oli ollessa, sillä keli oli upea ja maisemat myös. Laivalla oli mukana tässä kohtaa 17(!) hengen miehistö, joten ainakaan kannen/perunan/minkä vaan -pesijöistä ei pitänyt olla pulaa. Ajomiehille annettiin paljon vastuuta, jotta tulevia reissuja varten sitä itsevarmuutta tulisi lisää. Vähän hälyyttäväksi tilanne meni päivän loppupuolella, kun laiva teki pienen poikkeaman väylältä. Näitä sattuu, hyvä ettei sattunut pahemmin. Ja tästä opittaessa ei satu uudestaan. Ehkä myös laituriin ajonopeuksia pitänee tulevina aikoina hiukan alentaa.

Kokonsaaressa halonotto, muttei tansseja. 12 pm3 otettiin ja kannelle ei jäänyt yhtään. Tästä opimme, että bokseihin mahtuu enemmänkin, kuin se väitetty 13. Ja kattilan taakse sitä mahtuukin. Vaikka mitä. Tanssien toivossa siirryimme Laukansaareen, Seuran paviljongin laituriin. Emme olleet ainoita. Paikalla Puhois, Halla XVII, Halla IX, Juno ja Tippa. Matkustajalaivatkin (Punkaharju, Paul Wahl ja Heinävesi) kävivät ihmettelemässä alkuyöstä. Kesän teema "We work hard - we play hard" tehtiin kaikille selväksi tauluin ja julistein (kiitos Olli!). Osa miehistöstäkin tempautui menoon mukaan. Muut viimeistään regatassa!

Juhannuspäivänä jätettiin yksi miehistön jäsen Laukansaaren lossin mantereen päähän. Tämä olikin oiva harjoitus koulutuspäivän aluksi. Tuuli ja lossin ajoramppi (johon kiinnittäydyimme hetkeksi) haittasivat lähtöä sen verran, että toinen taaveteista kärsi hieman maalikatoa. Ehkä taavetin taipumiskykyä jopa mitattiin hieman (kyllä taipuu!). Tästä (ja varmasti kaikesta muustakin) suivaantuneena ohjasi ajomies Laurin mallikkaasti Savonlinnan matkustajasataman terasille pohtimaan seuraavia seikkailuja. Köysien kanssa toimimista oli käyty läpi ennen matkaa ja sen aikana. Normaalikiinnittyminen sujui mallikkaasti, mutta kokeillessamme vähän taitotemppuja (köyden ja koneen varassa laivan kääntämistä) jäivät mies ja köysi laiturille laivan jatkaessa matkaa. Pitänee kokeilla joskus uudestaan. Suunnitellut rantautumisharjoituksen Laukansaareen jäivät suuremmassa mittakaavassa väliin laiturin täyttöasteen antaessa mahdollisuuden todellisille vaaratilanteille, mutta kyllä rantautumiskunto parani miehistöllä kerta kerralta. Tästä on hyvä jatkaa!

Niin.. tansseja oli, lonkeroa(kin) juotiin, valoheittäjällä pelleiltiin ja menoa riitti. Sunnuntaina päästiin kotiin. Hyvä niin.