S/S Lauri 2008: We work hard - we play hard!

Ajattelin tähän summailla mennyttä vuotta Laivan ja sen ympärillä pyörivän toiminnan suhteen. Olenpa toivottavasti lyhytsanainen. Pitkät blogikirjaukset ovat vain puuduttavia.

Kesän teema oli erään piirrossarjan mukainen "We work hard - we play hard!" Sen mukaan mentiin.

Alkuun on onniteltava ainoaa meidän porukan (4) höyrykoneenhoitajakurssin hyväksytysti läpäisyttä. Reetalta mahtava suoritus! Syitä muiden läpäisemättömyyteen on aikaa käydä läpi koko tuleva vuosi. Kyllä riittää Kotkan koululla ehkä vähän mietittävää tuolla organisointi/opetuspuolella. Kuinkakohan monta tuhatta tuntia tuohon tuhlattiin yhteensä?

Kuvassa Reetta S/S Laurin "kammissa" juhannuksena 2008.

Alkaen kevään talkoiluista hommat menivät kuluneena purjehduskautena aivan mahtavasti. Ainakin jos moneen muuhun yritelmään vertaa. Taidettiin jo maaliskuussa(!) istua KuuKuussa ja löydä kesän aikataulut lukkoon. Tai ehkä istuimme Salvessa. Oli miten oli, istuttiin ja suunniteltiin paljon. Toimii. Molemmat. Ai niin, talkoiluja valmisteltiin pitkin talvea Pasilan veturitalleilla. Osa hommista on kyllä edelleenkin tekijäänsä vailla...

Vappuna, kesän parhaissa keleissä, laitettiin laiva vauhdilla ajokuntoon ja siirryttiin Anttolaan. Tästä taisi tulla tuo Kallen laivakatsauksen "Telakointi tekee hyvää, äkkilähdöt ei." Totta on. Aurinko ilman minkäänlaista tuulta oli silti upeaa. Ravintola Rysä jotain muuta. Lotjasaari hoiti homman (telakoinnin, puhalluksen ja maalauksen) kotiin, tyylikkäästi ja vauhdilla. Kuten myös oma talkooporukkamme. Väkeä riitti ja työmotivaatio oli, huonoista ohjeista huolimatta, kohdallaan. Job well done!

Juhannuksena laivalla oli parhaimmillaan 17 hlöä, joka ei edes ollut kesän ennätys. Laukansaari antoi tilaa. Musiikkiesityksistämme huolimatta mahduimme muiden laivojen sekaan ja laituritanssit keräsivät runsaasti yleisöä. Suunniteltua koulutuspurjehdusta ei voitu pitää niin suuresti, kuin oli suunniteltu, mutta jotain kumminkin. Ehkä Seuran kansimieskoulutukseen kuuluu sitä käytännön menoa ensi kesänä. Kesän teemaan saimme salaperäisiltä arkkitehdeiltä kuvassa näkyvän(?) taulun. Muutama vastaava taideteos, toki todella höyryhenkinen, jäi muistoksi myös Laukansaareen. Ensi kesän paitamallistoa odotellen.

Regattaa varten matkattiin Joensuuhun, jo toisen kerran 2000-luvulla, ja samaan reissuun yhdistettiin myös Pielisen turnee. Ennakkosuunnittelun yhteydessä oli sovittu, että miehistö on mukana enemmältikin, kuin yhden regattaillan. Ja myös siitä, että lähtö/tulopäivät löydään lukkoon etukäteen. Tämäkin toimi, vai mitä muuta mieltä? Kolilla olivat koleita sää ja palvelu. Joki oli elämys, miehistö ajan tasalla. Allekirjoittanut päivitteli tätä blogia kännykän välityksellä koko reissun, sen toimivuudesta ei tietoa. Hauska niitä on näin jälkikäteen katsella.

Heinäkuun lopussa ajettiin Retrettiin ja Laukansaareen. Aurinkoa ja muikkuja. Elokuussa eräät henkilöt järjestivät tasavuotisjuhlansa. Väkeä taisi olla vajaa 30(!) ja taas mahtui, kun vähän järjesteli. Vielä kerran suurkiitokset mukana olleille! Muiden kiireiden yllättäessä, oli seuraava ja kauden viimeinen ajo Carwalacciregatta. Tämä ja sen oheinen talvikunnostus eivät ehkä menneet suunnitelmien mukaan. Tästä opittaneen.


Summaten. Paljon suunniteltiin ja kunnostettiin. Paljon ajettiin. Ajamisen määrä on toki suhteellista, mutta jos edellisiin kymmeneen kesään vertaa, niin paljon - kolmisenkymmentä ajopäivää ja siihen ylöslämmitykset yms. päälle. Tavoitteena oli, että kaikki talkoilijat pääsisivät edes kerran kesällä laivan kyytiin. Suunnilleen tämä onnistuikin. Vastuuta pitäisi jakaa varmasti enemmän, tekemällä asiat oppii. Itselläni oli hauskaa ja verenpainekin alhaisin aikoihin. Ehkä se tulee iän mukana.

Älyttömän hyvä miehistö oli mukana, olette kaikki loistavia! Varsinkaan ilman konehuonejengiä (you know, who you are!), ei tästä kesästä olisi tullut mitään. Aistin, että laivalla oli havaittavissa aitoa viihtymistä ja sitä teekkareiden kuuluisaa tekemisen meininkiä. Kuvista paistaa onnellisia ilmeitä - usein säästä huolimatta. Ja kun kliseisiin mennään, niin ehkä ensi kesän teemana on "Luovuutta ei saa tappaa, mutta sitä pitää ohjailla".


Tulevaan jää vielä muutamia:

• Laivan omistajapohja
• Miten järjestetään ja millä hinnalla? Kuka saa ja ketä harmittaa?
• Remontit
• Perähytti (pakko tehdä), vessan sijoitus? Keittiö? Apukoneet?
  
• Täyskatsastus
• Edessä keväällä - mitä kivaa löytyykään? Päähöyryputken hehkutus..
  
• Normaali käyttökunnostus
• Tässä riittänee työsarkaa ihan ilman ootraukseen palauttamistakin
• Ajosuunnitelmat
• Regatta Savonlinnassa? Hengailua Someella? Matkalla Helsinkiin?

Hei vaan ja kiitokset kaikille. Kesä 2009 tulee. Yllättäen.

Suomenlinna - Savonlinna

Tänään tuli muutama tunti dokumentoitua Tornator II:n kunnostusta Viaporin telakalla. Tuli huono omatunto. Siitä, ettei ole tullut useammin oltua paikalla Ollia avustamassa. Ja siitä, että oma laiva makaa Savonlinnassa yksinään, vaikka tekemistä riittäisi.

Tästä ja monesta muusta asiasta (tietänette tyylini) suivaantuneena kumpuaa päätös lähteä käymään Savonlinnassa. Tarkoituksena on käydä siellä päiväretkellä joko ti 30.12. tai pe 2.1. Kesän lonkeroporukan ja tammikuun hitsaajien odotetaan ilmoittautuvan joukolla mukaan. Jaa, että miksi..

• Tarkistamaan laivan talvikuntoonlaitto (ks. Keisari-Miettisen hyvä muistio)
• Tarkistamaan, että suojaukset (pressut, kun muita ei saatu aikaan) ovat paikallaan - etu-skailetille ehkä oma suoja, niin ei vesi vuoda sisään.. uusiksihan se menee kohta joka tapauksessa. Komennolla ei taida olla mitään suojaa?
  
• Päähöyryputki hehkutetaan keväällä, miten muut putket? Ne vuotavat? Otettaisiinko mitat jo nyt..
  
• Suunnittelemaan laivan sisätilojen remonttia (joka on ollut "jäissä" erinäisistä syistä)
  
  • Keittiöön mahtuvien tasojen, hellan, jne. mitat
  • Keittiön lattian kunto, tarvittavien peltitöiden määrä
  • Keittiön lattian alle mahtuvat säilytystilat
  • Perähytin suunnittelu - mihin se wc oikeasti mahtuu siellä? Mistä se saa vetensä? Miten liitokset pohjaventtiileihin?
  • Perähytin lämmitysputkisto, otetaanko kunnostettavaksi veturitalleille?
  • Perähytin valoventtiilit - umpiruosteessa
    

Tässä on paljon (eikä varmasti edes kaikkia) asioita, jotka voidaan miettiä nyt tai vielä kylmemmässä kelissä parin kuukauden päästä. Either way.

Suomenlinnassa talkoot jatkunevat viimeistään ensi vuoden alkupuolella. Sinnekin otettaneen vapaaehtoisia. Oheisesta kuvasta voi ihailla mestarin taidonnäytteitä Tornatorin nokikaapin viimeistelyssä. Ja nyt on vasta joulukuu.

Muutama juttu

Otinpa lusikan kauniiseen käteen. Otin myös puhelimen siihen ei niin kauniiseen ja soitin Savonlinnaan. Lupasivat käydä tarkistamassa injektorin ja jakotukin. Kissa elää kiitoksella, höyrymiehet eivät. Varustamo muistanee muistaa. Pärkkele.

Remontin ja muun kevään ohjelman suhteen kaikki on vielä auki. Meillä on kasassa alustavat suunnitelmat, mutta niiden jalostaminen konkretiaksi on täysin vaiheessa. Syitä tähän on varmasti monia, mutta yksikään niistä ei auta asiaa eteenpäin. Eli pidetäänpä lusikka edelleen kädessä ja laitetaan asioita tapahtumaan. How about it?

Tuli joku yö oltua yhteyksissä Skellefteån museoväkeen siitä S/S Nordkustista, josta jotain tuli aikaisemmin mainittua. Laiva on kuulemma etsinyt uutta isäntää monta vuotta, mutta nyt on jotain tapahtumassa. Ehkä. "Nordkust har sökt en ny ägare i flera år men ingen har riktigt nappat förrän nu i höst då Föreningen Galtströms bruks vänner. Hon bygdes ursprungligen för galtströms bruk och nu är de intresserade av att ta tillbka henne. Det är ju frakten och renoveringen av henne som kommer att kosta." Kuulostaa suunnitelmalta. Ei kyllä vielä miltään muulta.

Jos joku merikaupungeistamme oikeasti innostuisi (lienee turha toivo), niin tuo ei liene ainoa länsinaapurissa myynnissä oleva laiva.

Höyrypursiseura 40 vuotta

Höyryväki juhli Kulosaaren kasinolla marraskuussa. Melkein parisataa höyryaatteen kannattajaa samoissa juhlissa on aivan uskomaton saavutus. Elää ja voi siis isien henki. Monipuolisen ohjelman lisäksi veresteltiin kesän parhaita muistoja vajaan kymmenen euron gin & tonic-juomasekoituksen vauhdittamana. Pääruokaa ja palkintoja jaettiin myös. Menivät varmasti oikeaan osoitteeseen. Vuoden varustamoksi valittu s/s Karjalankoski ei juurikaan tarvinne perusteluja. Ja jos tarvitsee, niin lukekaas Korsteenista. Arpajaisissa saivat palkintonsa myös ne, jotka eivät ole kunnostustalkoissa niin usein viihtyneet. Pääpalkintona kuvan Turso-aiheinen maalaus.


Mutta, miksi.. oi miksi Höyrypursiseuran juhliin ei kukaan (nämäkään hymyilevät herrasmiehet kuvassa) tule höyrylaivalla? Vanhaa mainosta mukaillen meri oli heti rannassa. Ja kasinon ilmoituksen mukaan laiturin päässä 2,0 metrin syväys.

Perustamisesta ja muusta historiasta voi lukea uudesta Korsteenista, joka on tällä kertaa erittäin hyvä, (ai ei objektiivista? entäs sitten?), joten se nyt vähemmälle. Mutta miten nykyaika? 90-luvun parodiassa "Jouko ja Kosti" kysyivät, että "Missä mennään?" Originaalit lauloivat "Muisto vain jää".

Juhlavuosi oli.. ja on kohta mennyt. Kai se jotenkin näkyikin? Seuralla oli regattaa, venemessua ja muuta tapahtumaa. Tietyt henkilöt tekivät paljon töitä, mutta mikä on muun jäsenistön rooli? Uusia jäseniä hankittiin syksyn kampanjassa yli 110, mikä on aivan mahtava suoritus! Mutta kysymys kuuluneekin, että miten heidät saataisiin aktivoitua? Ruotsissa vastaavissa järjestöissä tuhansia jäseniä. Moni näistä järjestöistä on perustettu vain pelastamaan yhtä höyrylaivaa. Suomessa näitä pelastusta odottavia on monia, ei tarvitse edes Venäjältä lisätöitä hakea. Erilaisilla foorumeilla laivoista ja niiden pelastamisesta kovasti puhutaan, mutta joskus kai olisi syytä siirtyä teoista seuraavalle asteelle. Mutta ei heitetä kiveä, sitä ensimmäistäkään - ihmetellään tovi, ehkä se tästä.




J.K. Jos Venäjän Turso-replika maksaa mansikoita ja vähän sokeria päälle, niin paljonkohan tämä Skellefteån ylpeys?
J.J.K. Miksi Höyrypursiseuran sivuilla ei ole mitään lehdistömateriaalia? Kuvia? Logoja? Mitään...?

Kurssit on käyty - mitä jäi käteen?

Alun vakavuuden jälkeen muutkin koneenhoitajakurssin viimeisessä tentissä kysellyt asiat tuntuivat kerrassaan kiintoisilta. Keväisen dieselintuoksun ja erilämpöisten jäähdytysvesikiertojen reittien opettelun jälkeen oli jopa mielekästä lukea vähän (hyvin vähän) laivanrunkotieteitä. Käytetty materiaali tosin oli insinöörisorientoituneelle lukijalle hiukan tuskallista tutkittavaa, kun yksiköissä ja merkinnöissä ei maapuolen fysiikan osaamisesta ollut paljon apua. Päivän linkiksi asiasta kiinnostuneille suositellaan TKK:n alkeisluentoa aiheesta.

13 hämmentävää viikonloppua opetusta ja sen tapailua antoi ennenkaikkea vahvan käsityksen syistä ammatillisen peruskoulutuksen korkeiden keskeytyslukujen takana. Opettajien substanssiosaamiseen tässä sen enempää puuttumatta panostus pedagogiseen perustekniikkaan saattaisi olla avain ammattikoulutuksen arvostuksen nostoon. Toki sama tarve ilmenee myös korkeampien asteiden opetuksessa valitettavan usein. Myös satunnainen tiedotuskulttuuri, omituiset yölliset puhelinsoitot ja seitsemältä saapuvat junat kuuluivat kurssin kiusalliseen puoleen.

Höyrypursiseuralle täytynee esittää kiitos kurssin aikaansaamisesta. Kuitenkin jalon harrastuksen tulevaisuutta valtakunnassa silmällä pitäen voisi olla hyvä ajatus toimittaa tuleville kursseille eritoten höyrytekniikan osalta hieman parempia oppimateriaaleja kuin Forsman-Saraojan yliviivaillen päivitetty klassikko prujattuna.

Nyt jännitys kohdistuukin sitten enää todistuksen saapumisaikatauluun, ja siihen, lähetetäänkö ne joillekin satunnaisille luottokurssilaisille jaettavaksi fiiliksen mukaan eteenpäin, lukeeko niissä nimiä jne. Praktiikkaa itse koneenhoitajan kirjaa varten onkin sitten kerätty jo ajalta ennen syntymää.

Sanomalehdistä saksittua

Savonlinnassa ilmestyvässä Itä-Savossa on artikkeli Höyryseuraakin joitakin vuosia keskusteluttaneesta Höyrylaivapuistosta. Aihe on herättänyt keskusteluakin, perinteiseen nimimerkkihenkeen. Iloisesti asiaa "paremmin" tietävät kertovat hurjia eläkkeenkertymiseen liittyviä "faktoja". Kaupunginjohtaja Laineelle pisteet nettiin tehdystä tarkennuksesta, vaikka summat kuulostavatkin hurjilta. Yhtä kaikki tähän aiheeseen palattaneen tällä foorumilla vielä pienen lisäselvittelyn jälkeen. Tästä ja Laitaatsillan telakka-alueen kehityksestä on artikkelit myös uudessa Korsteenissa.

Saman lehden toisessa numerossa kerrotaan Kalle Tihveräisen uudesta kattilasta(?) ja siihen saatavista avustuksista. Perinnelaivarekisteri ja koko perinnelaivatermi ovat myös sellaisia asioita, joista tänne jotain tultaneen kirjailemaan. Tihveräisestä ei uskaltane.

Karjalaisen kesän juttuja regatasta ei valitettavasti löydy kokonaisina netistä (olennaiset henkilöhaastattelut mieleenpainuvine kommentteineen jääneet pois), mutta höyryperheen paineista on kuitenkin regatan yhteydessä jotain kirjoitettu. Esimerkillistä sekin.

Mieleen tulee, että voisiko Höyrypursiseura kerätä talteen nämä erilaiset höyrylaivoihin liittyvät artikkelit. Tällaista palvelua on nykyään saatavilla hyvinkin helposti, rahaa vastaan toki. Asiaa pohtimaan voitaneen perustaa työryhmä. Tai jopa komitea.

Vallankumousta odotellen?

Tänään on Suomen Höyrypursiseuran vuosikokous Vantaan ilmailumuseolla. Käsittelyssä normaalien ihmisvalintojen lisäksi erilaisia myyntivaltuuksia ja muuta talouskikkailua. Katsotaan miten ukkojen käy.. Tuhlataanko Seuran varat pörssibusinekseen näin laman alla? Tuleeko meistä telakkateollisuuden aisankannattajia? Vai perustetaanko vastavetona Suomen kansandemokraattinen höyrypursiseura? Ehkä viimeistään yön pimeinä tunteina.

Ilmailumuseolta tähän.

Lokakuisella Suomenlahdella

Jo surullisen(?)kuuluisa koneenhoitajakurssi pääsi vihdoin näkemään höyrykoneen eräänä lokakuisena viikonloppuna. Tästä ei ehkä niinkään kiitos kurssia järjestäneelle taholle, vaan enemminkin S/S Armaksen varustamolle.

Matka Porvoosta Helsinkiin oli tuulinen, mutta yllättävän aurinkoinen. Meren noussut pinta meinasi viedä halot mukanaan, mutta nyt ne vei laiva. Hyvä niin. Armaksen laajennettu komento tarjosi mukavan suojan tuulelta ja kaikelta älykkäältä aktiviteetilta. Keskioluttakin oli.

Kalasatamassa kurssi vapautettiin. Tosiharrastajat alkoivat valmistelemaan Tornator II:n siirtoa. Ja osa porukasta lähti alkoon. Siis me.

Tullessamme takaisin oli Torna saatu siirretyä jo itäväylän ali (väliin taisi jäädä jopa senttejä). Ristikkäiset hinausköydet kiinnitettyä Armas lähti hiljaa, todella hiljaa, kohti Suomenlinnaa. Helsinki näytti kauniilta tummuvassa illassa. Höyrylaivat vielä kauniimmilta. Harmittavaa oli, että minä ja lonkerot olimme eri laivoissa. Onneksi oli yhteysvene.

Lisää tarinoita kuulemma tulevassa Korsteenissa.

Talvikunnon vireillepanosta

Palataanpas vähän vanhaan, mutta edelleen ajankohtaiseen aiheeseen. Carwalacin jälkeen oli varattu maanantaita myöden vapaata aluksen talvikuntoon saattamiseksi. Koska miehistö oli kuitenkin kohden kypsää lähtemään kotiin jo sunnuntaina, toimia päätettiin ripeyttää.

Kesän mittaan konehuoneessa käytetyt tunnit eivät olleet menneet hukkaan, sillä muistissa oli hajanaisia katkelmia jo wapun ajoilta. Tällöinhän päätettiin raapia laiva kasaan ja karauttaa Anttolaan ruuviajohengessä. Mutaluukun tiivistekin alkoi pitää jo ennen Puumalaa joten rohkea lähtö kannatti. Ehkä ensi keväänä hiukan kevyemmät tavoitteet ekalle rundille?

Asiaan. Odotellessamme paineen laskua padassa aloimme purkaa putkia ja aukoa proppuja. Niitähän riittää joka puolella konehuonetta, muttei kuitenkaan mitenkään käsityskykyä ylittäviä määriä. Aluksen tuoreus ehkä vaikuttaa siihen, että tyhjennystulpat löytyvät suhteellisen loogisista kohdista. Klassisin kiroilukohde on ehkä ollut ilmapumpun pohjaproppu, joka osattiin vihdoinkin kiertää avaamalla perän puoleinen sokea laippa. Jakotukilta lähtevät putkihaaratkin seurailtiin tunnollisesti läpi ja auottiin, mutta muistettiinkohan kaikkia venttiilejä tukissa jättää auki... Unettomia öitä aiheuttavat lähinnä injektoriventtiili ja lämmityksen jakohanat. Ja kaikki joista lähtee putki ylöspäin.


Ulospuhalluskin onnistui, vaikka mutaa vielä padan pohjalle jäikin. Tämä lienee johtui laivan hivenen etukenosta asennosta, minkä seurauksena ulospuhallusreikä oli kuivilla mutta pohjalle jäi vielä "helmi". Mutaluukun tiivistepunos ei jäänyt uudelleen käytettävään kuntoon, eli ensi kesän ajoja silmällä pitäen lie tarpeen tehdä hankintoja silläkin saralla. Kattilan päällisen miesluukun olisi voinut avata kuivumisen parantamiseksi, mutta jäipä illan pimetessä sekin väliin. Kai se siitä. Nuohoustakin harjoitettiin, mutta tuubeja ei harjattu. Höyrynuohoimen valmistusta on hyvä suunnitella.

Muutama havainto:

• Laitaan laiturivalot voisivat palaa, pimeässä oli lähes mahdotonta pitää huolta kamoista.
• Jotta tulisi naama pestyä ja kaikki paikat varmasti laitettua kuntoon, pitäisi varata toinenkin päivä talvihuoltoon. Olisi hyvä saada tehtyä vika tsekkaus päivänvalossa.
• Piipun hatun kanssa ei pie lähteä pelloomaan ennen kuin kaikki tulet ovat sammuneet. Savu montussa kävi ns. vituttamaan

Etelää kohti

Miten tämä liittyy S/S Lauriin. Ei taaskaan mitenkään. Merimuseossa sentään käyty.